Olipahan reissu, ei voi muuta sanoa! Sunnuntaina keskiyön aikoihin kotiuduttiin EM-kisamatkalta Virosta ja ajattelin tulla heti jakamaan fiiliksiä tänne blogin puolelle kun kaikki on tuoreessa muistissa. Lähdettiin siis kisamatkalle lauantaiaamuna mun poikaystävän Roopen, tiimikaverin Hannan ja Hannan huoltajan Pauliinan kanssa. Matkustettiin ensin laivalla Tallinnaan, mistä sitten jatkettiin autolla kohti Tartoa.
Menomatka tuntui todella pitkältä varmasti jännittämisen ja odottamisen vuoksi, eikä painon pudottaminen yhtään helpottanut asiaa. Mä nappasin itselleni torstaina jonkun saakelin flunssan ja painon putoaminen tyssäs siihen sitten täysin. Lauantain olin kokonaan juomatta ja tankkailin kevyttä hiilari- ja suolapitosta ruokaa, jotta oisin kisakunnossa sunnuntaina. Saavuttiin Tartoon noin neljän aikoihin iltapäivällä, kirjauduttiin kisahotellille sekä käytiin ilmoittautumassa kisapaikalla Hannan kanssa. Heti seuraava etappi olikin vaaka. Siinä vaiheessa kyllä todellisuus iski päin kasvoja kun tajusin, että mun pitäs huomen aamulla olla 1,7kg kevyempi. Todettiin Roopen kanssa, että nyt on oikeesti ruvettava tositoimiin. Selvitettiin hotellilta missä on lähin kuntosali ja suunnattiin Roopen kanssa sinne. Siinä sitten pyöräilin flunssaisena kuivin suin trikoot, verkkarit, villapaita ja verkkatakki päällä puoltoista tuntia ja saunoin päälle reilun tunnin pyyhkien luottokortilla ittestäni hikeä irti. Voin kertoa, että ei ollut mitään maailman mukavinta hommaa. Onneks Roope oli mun seurana kuntosalilla ja Hanna piti mulle seuraa saunassa, hyvä tukijoukko helpotti rankkaa painon pudotusta. Pyöräilyn ja saunomisen jälkeen suunnattiin takas hotellille ja taas uudestaan vaa'alle. Noin 1,2kg olin ittestäni saanut nesteitä irti. Oli luotettava siihen, että yön aikana saisin vielä 500g hikoiltua ittestäni ulos. Söin muutaman palan tummaa suklaata, jotta ei olis niin heikko olo ja menin luottavaisin mielin nukkumaan. Toisin kuin ennen SM-kisoja, nukuin kerrankin kisoja edeltävän yön todella levollisesti ja sikeästi. Heräsin aamuviideltä pirteänä ja hyppäsin heti vaa'alle, joka näytti 57,1kg. Vetäsin kofeiinitabletin mustalla kahvilla alas, otin palan tummaa suklaata ja luotin siihen, että aineenvaihdunta hoitaa mut vielä 100g kevyemmäksi. Laittauduin, pakkasin kisavarusteet kasaan ja suuntasin kisapaikalle. Kello 8.00 alkoi punnitus ja yllätyin itsekkin, kun lopulta kisapuntari näytti 56,4kg!
Punnituksen jälkeen pääsin vihdoin tankkamaan ja ah miten ihanaa oli juoda! Syömättömyys ei oikeesti ollut edes niin vaikeaa, mutta juomattomuus oli täyttä tuskaa. Kaikki varmasti tietää sen kauhean kuivan tunteen suussa kun herää krapulassa aamulla. Kuvitelkaa se tunne koko päivän ajan, kun joudut matkustamaan, syömään suolaista ruokaa, pyöräilemään sekä saunomaan. Oli semmonen sahara suussa, että voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä vesi maistui. Tankkauksen jälkeen lähdettiin lämmittelemään kyykkyä varten ja olin jotenkin vielä ihan unessa siinä vaiheessa, vaikka olin ollut jo reilu neljä tuntia hereillä. Neste ja ravinto, ei ollut vielä ehtinyt imeytynyt kunnolla ja senkin takia oli vielä vähän väsynyt olo. Varmasti vaikutti sekin, etten edellisenä päivänä päässyt kunnolla tankkaamaan painon pudotuksen takia. Kaikesta huolimatta kisat alkoi kello kymmenen ja mun ensimmäinen kyykkysuoritus oli noin kello 10.30. Laitettiin aloituspainoksi 110kg ja se nousi oikein nätisti. Toiseen kyykkysuoritukseen laitettiin 115kg ja sehän jäi ihan pohjiin. Kolmannella yritettiin 115kg uudestaan, eikä se vieläkään sieltä tullut, vaikka kolmas yritys olikin jo parempi kuin toinen. Kyykkytulokseksi jäi siis 110kg, mihin olin hieman pettynyt. Olosuhteet ja vastoinkäymiset huomioiden kuitenkin hyvä suoritus.
Kyykyn jälkeen aloitettiin sitten lämmittelyt penkkipunnerrusta varten. Tunsin heti, että nyt oon hereillä ja penkki kulkee paremmin kuin koskaan! Olisin kaivannut sen saman fiiliksen jo kyykyn aikana, mutta jostain syystä nyt olin vasta kunnolla hereillä. Tästä voi ottaa opiksi, että jatkossa kyykkylämmittelyt tulee aloittaa aikasemmin. Laitettiin penkkipunnerruksen aloituspainoksi 62,5kg ja se nousi todella helposti. Tokaan suoritukseen laitettiin 67,5kg, laskin sen aivan liian rauhallisesti rinnalle ja siihen se sitten jäikin. Kolmanteen penkkiyritykseen laitettiin sama 67,5kg ja tällä kertaa se nousi helposti. Toka yritys oli siis vain tekniikaltaan huono toisto multa. Vähän jäi harmittamaan, koska rahkeet olisi varmasti riittänyt 70kg penkkiin, jonka olin toivonut näissä kisoissa nostavankin. Jos olisin tokalla yrittämällä saanut tuon 67,5kg ylös, olisin uskaltanut lähteä yrittämään sitä 70 kiloa, mutta kun se 67,5kg jäi ekalla yrittämällä rinnalle niin en uskaltanut lähteä korottamaan enää painoja vikaan yritykseen. Hävisin penkkipunnerruksen lajipronssin olemalla itse painavampi. Eräs Latvialainen tyttö voitti siis penkkipunnerruksen lajipronssia olemalla mua 100 grammaa kevyempi. Jos olisin siis nostanut sen 70 kiloa, olisin voittanut tuon kyseisen lajipronssin itselleni... mutta turha sitä on jossitella näin jälkikäteen. 67,5kg oli kuitenkin jo uusi henkilökohtainen kisaennätykseni ja seuraavissa kisoissa nostan sitten vähintään sen 70kg. Viimeisen penkkipunnerrusyrityksen aikana, tunsin kun mun vasen lonkka naksahti. Se ei haitannut suoritusta, vaikkakin tanko sen takia lähti vähän nousemaan vinoon. Pelästyin, että oliko mun kisa nyt tässä. Siinä hetken aikaa pyöriteltiin ja kevyesti venyteltiin sitä lonkkaa ja todettiin, että pystyn jatkamaan kisaamista kunhan pidän vaan sen lonkan hyvin lämpimänä koko kisan ajan.
Lähdettiin penkkipunnerruksen jälkeen lämmittelemään maastavetoa ja onnekseni huomasin, ettei lonkkaa särkenyt maven aikana. Mulle on yleensä kisoissa käynyt niin, että olen maven aikana ollut jo nii puhki kisaamisen vuoksi, että maastavetotulokset ovat kärsineet väsymyksen takia. Näin kävi esimerkiksi marraskuussa SM-kisoissa, missä failasin mavessa 132,5kg kahdella yrittämällä. Tällä kertaa kuitenkin olin todella virkeä vielä mavenkin aikana, joka osittain johtui ehkä siitä, että heräsin kunnolla vasta penkkipunnerukseen lämmitellessä. Pistettiin maven aloituspainoksi 130kg, mikä nousi melko kevyesti ja loi hyvän fiiliksen tuleviin toistoihin. Pistettiin seuraavaksi raudaksi uusi henkilökohtainen ennätysrauta 135kg, mikä nousi kyllä, mutta hylättiin pienen alaspäin nytkähdyksen vuoksi. Tangon pitää koko ajan nousta suoraviivaisesti ylöspäin eikä saa yhtään nytkähtääkkään alaspäin noston aikana, jotta nosto on hyväksytty. Kolmanteen suoritukseen pistettiin sitten sama rauta ja sieltähän se sitten vihdoin puhtaasti nousi pienen karjumisen ja irvistelyn avulla! Fiilis oli kyllä aivan huikea tän viimesen maven jälkeen. Löysin aivan uuden puolen itsestäni. En ole ikinä ennen ollut mitään huutajatyyppiä, mutta näissä kisoissa sain sen 67,5 kilon penkin ja 135 kilon maastavedon karjumalla ylös. Näköjään huutaminen oikeasti auttaa saamaan itsestään viimesetkin mehut irti. Karjumisen myötä mulla lähti ääni lähes kokonaan ja edelleen puhuminen kuulostaa lähinnä joltain vinkumiselta tai örinältä. Oon ylpeä itsestäni, että säin molemmat 67,5kg penkin ja 135kg maven nostettua vikoilla yrityksillä, vaikka molemmat raudat ensin failasin. Tuli taas huomattua kuinka paljon tää laji vaatii myös henkistä keskittymistä ja itseluottamusta. Jollain ihmeellä sain aina kerättyä itseni uudestaan ja löysin itsevarmuuden sekä tahdon niiden rautojen nostamiseksi. Tästäkin voin ottaa opikseni, että se itsevarmuus pitäisi löytää jo siihen ekaan yrittämään, eikä vasta silloin kun alla on epäonnistunut nosto. Jatkossa pitää muistaa myös henkinen valmistautuminen ja käydä suorituksia etukäteen mielessä läpi paremmin.
Tulokseksi kisoista tuli siis 110kg kyykky, 67,kg penkki ja 135kg maastaveto eli yhteistulokeksi tuli 312,5kg. Tein siis uudet henkilökohtaiset penkki-, maastaveto- ja yhteistulosennätykset! Kaikki vastoinkäymiset huomioon ottaen meni kyllä aivan mielettömän hyvin. Sijoitukseni oli lopulta kuudes, eli viimeinen, mutta hävisin vain 2,5 kiloa viidennelle ja 7,5 kiloa neljännelle, eli oli hyvin tasainen kilpailu. Meidän painoluokassa oli kyllä äärimmäisen kova taso, koska esimerksi yhteistulokseni oli yli 40 kiloa parempi kuin muutamalla tytöllä -63 painoluokassa. Täytyy myöntää, että kilpailun aikana en yhtään seurannut muiden nostoja ja ehkä ihan hyvä niin, koska olisin muuten ehkä yrittänyt nostaa kovempia rautoja ja saada pahimmassa tapauksessa huonomman tuloksen. Onhan se myönnettävä, että hiukan pettynyt olen sijoitukseeni sekä kyykkytulokseen, mutta viime tippaan jäänyt painon pudotus valitettavasti vähän söi mehuja itse kisasta. Varsinkin kyykkytuloksiin vaikutti se, etten päässyt kisoja edeltvänä päivänä tankkaamaan kunnolla. Olosuhteet huomioden olen kyllä aivan mielettömän ylpeä itsestäni, koska nämä kisat olivat mulle niin fyysisesti kuin henkisestikin aivan mielettömän rankat. Kävin kyllä semmosen taistelun itseni kanssa, että en tota rupeamaa ihan heti lähtis uudestaan tekemään. Vastoinkäymisistä ja virheistä otetaan opiksi ja ensi kerralla aloitetaan painon pudottaminen aikasemmin, koska aina voi tulla esteitä ja mutkia vastaan dietin aikana. Näin aikaisissa kisoissa täytyy aamu aloittaa energisemmin ja lämmittelyt aikaisemmin, jotta olen kyykyn aikana jo kunnolla hereillä. Lisäksi mentaaliharjoittelua pitää myös lisätä, urheilusuorituksissa pystyy oikeasti parantamaan tuloksia vaikuttamalla itse omaan mieleen sekä ajatteluun ja sitä kautta tekemiseen. Seuraavat kisat mulla on yhdeksän viikon päästä Tampereella ja sinne
mun ei onneksi tarvitse tiputtaa painoa. Nyt parannellaan lonkka kuntoon
ja ens kisoista haetaan myös uusi kyykkyennätys!
Maanantaina menin töihin, mutta eihän siitä mitään tullut. Flunssa iski päälle vielä pahemmin, ääntä ei enää lähtenyt ja lonkkaa särki niin pirusti. Lähdin töistä terveyskeskukseen ja sain nyt muutaman päivän sairaslomaa. Olin maanantaina ihan omissa maailmoissa, mua itketti koko ajan ja olo oli jotenkin epätodellinen. Vissiin kaikki kisastressi ja -jännitys purkaantui kunnolla vasta kisojen jälkeisenä päivänä. Terveyskeskusreissun jälkeen kävin hakemassa itselleni jäätelöpurkin ja tulin kotiin peiton alle kattomaan Netflixiä. Oli vaan myönnettävä, että kyllä nyt saa hyvällä omallatunnolla ottaa muutaman päivän rennosti, parannella flunssan pois ja palautua kisoista. Vaikka reissu olikin aivan mielettömän rankka, oli se myös todella opettavainen ja palkitseva. Kaikista vaikeuksista
huolimatta oli ihan huikeeta päästä maajoukkueeseen edustamaan Suomea
kansainvälisissä kisoissa ja näkemään vähän isojen kisojen meininkiä. Kisoista saa aina mielettömästi uutta motivaatiota kun näkee kilpasiskoja ja huomaa missä on itsellä vielä parannettavaa. Onhan se myös aika hienoa tietää olevansa Euroopan kuudenneks vahvin
tyttö. Nyt lupaan ottaa hetken rennosti, palautua kisareissusta, parannella lonkkani ja nauttia ruuasta sekä levosta, mutta kohta taas tähdätään täysiä kohti seuraavia kisoja!
♥Miia
.JPG)
.jpg)
.JPG)
