Jouluhulinaa

Kuvista varmasti huomaa, etten hirveästi muistellut blogini olemassa oloa lomalla.  Kuvat nyt on mitä on, mutta ainakin niistä huomaa, että joulusta on nautittu! Maha täynnä herkkuja ja laukut täynnä lahjoja palattiin muutama päivä sitten kotiin.

Uusi mikro komeilee hyllyssä, uudella paistinpannulla ja veitsellä tehtiin eilen ruokaa, lahjasuklaitakin tuli jo maisteltua, uusien peittojen alla nukuttiin viime yönä, lahjaksi saadut lapaset kädessä eilen menin töihin, uudet treenivaatteet pääsi heti eilen myös salilla testiin ja uudet tossut ja aamutakki päällä tälläkin hetkellä makoilen sohvalla ja siemailen kahvia joululahjaksi saadusta kahvikupista. Enää täytyy käydä lahjakortilla metsästämässä urheiluliivit, avata lahjaksi saatu skumppapullo ja juoda sitä uusista punaviinilaseista niin on kaikki joululahjat otettu käyttöön! Täytyy sanoa, että nyt on lahjat kyllä osunu aika nappiin... kaikki tuli heti tarpeeseen.

 

Joulu oli mahtava kaikin puolin, kiitos kaikille lahjoista, ruuasta ja seurasta! Seuraava juhlimisen aihe onkin sitten uusivuosi, jolloin suuntana on tyttöjen kanssa Tallinna. Nyt vielä muutama päivä töitä ja treeniä... odotan jo nyt kauhulla ihmisten uudenvuodenlupauksia ja salien täyttymistä, muistakaa nyt vielä nauttia ihanan rauhallisista ja tyhjistä kuntosaleista!

-Miia

Viiden leuan kosmetologi

Aamulla kävin tekemässä vikan näytön koululla ja nyt on kaikki tehtynä, kosmetologinpaperit on kohta toivottavasti matkalla postiin.  Näytön jälkeen menin suoraa salille purkamaan energiaa ja sieltähän ne tuli... 5 leukaa! HUH, uus ennätys ja myös tavote nyt rikottu, en vois olla ylpeempi. No menihän toi vika leuka aika rimpuiluks, se on siinä ja siinä lasketaanko leuaks ees, mutta riittä mulle. On toi silti eniten mitä näillä rimpulakäsillä on koskaan vedetty...

Kotiin tullessa pääsi multa itku. Ei enää stressiä, ei enää kokeita, ei enää koulua... mikä helpotus! Samaan aikaan niin helpottunut, onnellinen ja ylpee, ehkä vähän haikeekin fiilis. Oon vähän kahen vaihella pitäskö mun tätä valmistumista pienimuotoisesti juhlistaa tänään, vai vaan rentoutua kotona... ihan vaan koska kerrankin on aikaa! Eniveis, näillä fiiliksillä on hyvä alottaa viikon loma ennen töihin paluuta.

Mahtavaa joulua kaikille, muistakaa herkutella ja nauttia!

-Miia

Vähäisestä vaatetuksesta

Ajattelin tällä kertaa kirjottaa asiasta, mikä on melko yleinen nykyään myös fitnessalalla.. tai no kaikkialla. Puhun nimittäin kuvista, videoista ja mainoiksista, joissa ollaan vähissä vaatteissa. Jollain tapaa mä hyväksyn ne, mutta toisaalta ne taas tuntuu musta väärältä, enkä välttämättä haluaisi ajatella niin.

Päivittäin törmää nuoriin tyttöihin mainostamassa esim. korkokenkiä tai jugurttia vähissä vaatteissa ja ensimmäisenä ajattelen heti, että voi tyttö rukka. Mulla tulee aina mieleen, että se vois hyvin olla mun kaveri, mun pikkusisko tai joku muu läheinen siinä niin kaikkien nähtävillä. Samaan aikaan ajattelen, pitääkö tosiaan kaikkea mainostaa paljaalla pinnalla. Ymmärrän toki, että alusvaatteita on hankala mainostaa vaatteet päällä, mutta täytyykö autoa mainostaa alasti? Musta tuntuu aina siltä, että ihmiset jotka eivät pärjää älyllään, tiedollaan tai taidollaan, joutuvat tuoda itseään julkisuuteen alastomuudella. Joskus musta tuntuu myös, että tyttöjen on vähän pakko pukeutua paljastavasti esimerkiksi baariin, jos haluaa erottua joukosta tai saada huomiota. Sama pääte näihin mainoksiin tai vaikka facebook kuviin.

Toisaalta, kyllä mäkin tykkään kauniita vartaloja katsella ja ymmärrän hyvin sen, että kauneus ja alastomuus myy ja kiehtoo. Haluaisin päästä tästä kielteisestä ajattelu tavasta eroon, koska helposti sen perusteella tuomitsen ihmisiä ja jätän asioita tekemättä. Jollain tapaa en ikinä ole arvostanut malleja tms koska olen pitänyt sitä ihmisen esineellistämisenä, myös jos joku julkisee sosiaalisessa mediassa itsestään kuvan alusvaatteissa ajattelen aina, että se on huomion hakemista. Mun mielestä tämmöinen ajattelutapa on todella konservatiivinen ja haluaisinkin olla hyväksyväisempi tän asian suhteen. Fitnesskilpailut ja vastaavat kiehtoo mua, mutta en osaa nähdä itseäni kisaamassa, koska lavalle bikinit päällä astuminen ois mulle tosi iso asia. Ei siksi, että olisin epävarma itsestäni, vaan en halua tulla arvostelluksi sen perusteella itsekkääksi ja huomion hakuiseksi. Jollain tapaa kaikki missikisat ja muut kauneuskilpailut on aina mun mielestä ollut kohtuuttomia, koska ihmisten laittaminen järjestykseen kauneuden perusteella on vähän typerää. Sillonkun olin itse kattomassa Fitnesskisoja, kieltämättä mulla tuli mieleen karjamarkkinat... tytöt juoksee siellä numeroituna mihin tuomarit käskee.

Elämässä on paljon enemmänkin kuin ulkonäkö, mut maailma pyörii aika paljon kuitenkin sen ympärillä. En haluaisi tuomita ihmisiä ulkonäön ja tekojen perusteella tai itse jättää asioita tekemättä, koska mietin mitä muut ajattelisivat. Kaikki me ollaan loppujen lopuks samallaisia, jokanen tietää miltä naisen vartalo näyttää... miks vartaloja ei saisi esitellä? Kyllähän miehet hyvänäkösiä autoja tai naiset kauniita kenkiä ihailee, miksei hyväkroppaisia naisia sitten saisi? Mitä pahaa paljastavissa asuissa poseeraamisessa muka on, jos sen tekee hyvällä maulla?

Yllätyin myös siitä, että yli 50% mun blogin lukijoista on miehiä, joten pojat teidänkin mielipiteet tähän asiaan on enemmän kun toivottuja! Uskon, että fitnessmallien kuvat ja alusvaatemainokset miellyttävät, mutta voisitko hyväksyä oman siskon, tyttöystävän tai tyttären poseeraamisen vähissä vaatteissa?

-Miia

Jalkapäivän uusia tulokkaita

Oon vaihtelun vuoksi vähän muokannut mun jalkatreeniä. Samat vanhat syväkyykyt, bulgaarialaiset kyykyt, pakarapotkut, prässit ja muut menee edelleen, mutta nyt mukaan on mahdutettu myös esim. lantinnostot ja suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla. Ja tän pakaroissa olevan poltteen perusteella voin kertoa että toimii! Treenaan jalat 2 kertaa viikossa ja ohjelma näyttää tällähetkellä tältä:

Jalkapäivä 1

Kyykky 2x6 viim. 55kg - tarkoitus on joka kerralla yrittää laittaa lisää painoa

Prässi pudotussarja 2x 3x6 viim. 90-80-70kg - Yhteensä siis 36 toistoa, eli 6 toistoa 90 kilolla, heti perään 6 toistoa 80 kg ja perään 6 toistoa 70kg... minkä jälkeen tauko ja sama uudestaan.

Suorin jaloin maastaveto 3x12 viim. 50kg

Vatsat - yleensä teen voimapyörää

Jalkapäivä 2

Pakarapotku 3x10 - Tarkoituksena on esiväsyttää pakaralihas, jolloin saan sen treenattua ihan loppuun asti.

Bulgaarialainen kyykky 3x8/jalka viim. 8kg - Googlettakaa jos liike ei kuulosta tutulta, yleensä pistän etujalankin alle korokkeen, jotta pääsen vieläkin syvemmälle.

Suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla/vaihtoehtoinen takareisi liike 3x12 viim. 30kg - uusi tulokas on tämä yhden jalan maastaveto, mihin olen rakastunut. Piti alkaa käyttämään mielikuvitusta, koska kummallakaan salilla missä nykyään käyn, ei löydy minkäännäköstä takareisikonetta.  Painot saa olla aika pienet, kun kuitenkin yhden jalan varassa ollaan.

Lantionnostot 3x12 viim. 70kg - Lantionnostoja tekisin mielelläni  smithissä, mutta ei löydy salilta... joten vapaalla tangolla mennään. Selän alle penkki, tankoon painot ja eiku nostelemaan. Ihana polte pakaroissa!

Vatsat jos vielä puhtia löytyy.

Kuvassa yläpuolella näkyy, suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla. Tekisin tämän mielelläni smithissä, koska siinä se tuli ensimmäisen kerran kokeiltua kun rakastuin. Itse saan smithissä liikkeen ja tasapainon pidettyä paremmin kasassa ja paremman tuntuman sen takia. Valitettavasti smithiä ei löydy mun saleilta, joten teen tämän ihan vapaalla tangolla. Smithissä tai vapaalla tangolla tehtynä liike on täysin sama, mutta vapaalla tangolla liike vaatii tasapainoa ja kropan hallintaa. Tää liike näyttää ihan hirveen hankalalta ja ajattelin ensin, etten varmasti tätä tee.. no menin, kokeilin ja ihastuin! Suosittelen kokeilemaan, hullu polte takareisissä ja pakaroissa tuntu vielä 3 päivää tän tekemisen jälkeen.

Ah, miten mä rakastankaan jalkapäiviä. Kuinka uskomattomalta se kuulostaakin, rakastan sitä tunnetta kun seuraavana päivänä kävelee portaita ja joka askel sattuu hulluna. Oon aina innoissani kokeilemassa kaikkea uutta, mutta helpolla en tästä ohjelmasta luovu.. on meinaan ihan supertehokas!

Bloglovinin kautta seuraajat, olette varmaan huomanneet, ettei uuden blogin puolella tehdyt postaukset ole näkyneet siellä. Tämä johtuu siitä, etten turvallisuus syistä pysty itse vaihtamaan blogin osoitetta Bloglovinissa, vaan jouduin ottamaan yhteyttä heidän tekniseen tukeensa ja pyytää heitä vaihtamaan osoite. Toivottavasti homma hoituu mahdollisimman nopeasti, niin  uuden blogin puolella tehdyt postaukset päivittyisivät sinnekkin!

-Miia

Pikkujoulut

Heipparallaa ja hyvää itsenäisyyspäivä näin jälkikäteen! Koko viikonloppu meni autoilessa ja sukulaisten luona majailussa. Olipas rentouttavaa pitkästä aikaa tehä niinkin yksin kertasia asioita kun keilata, pelata korttia, täyttää ristikoita, silitellä koiria, istua valmiiks katettuun pöytään ja nukahtaa pedattuun sänkyyn. Tämmöset asiat unohtaa kun arkena tulee aina vaan ravattua töiden, koulun ja kodin väliä... ja vapaa-ajan istuu tietokone kiinni naamassa. Valitettavasti olin niin rentoutunut ja nautin vapaista, etten kameran kanssa jaksanut heilua, mutta pistetään tähän nyt muutaman viikon takaisista pikkujouluista kuvia. Pikkujoulut on mahtavia siitä, että saa pienen varaslähdön jouluun! Jouluruoka, glögi ja pipari kausi alkoi tästä, eikä loppua näy....

Vaikka on ihana lomailla, löhöillä, herkutella ja juhlia on silti mahtavaa aina palata kotiin, terveelliseen ruokavalioon ja salille!

-Miia

Syväkyykky ja polvet

Mun edellisen treenivideon jälkeen oma vaarini soitti mulle ja moitti mun syväkyykkyä puhuen hyppääjän polvesta ja patellasta. Vaari on harrastanut ainakin pikaluistelua ja valmentanut yleisurheilijoita, joten ajattelin, ettei hän nyt varmaan ihan tyhjästä mulle valita. Rupesin sitte googlettelemaan sekä selvittämään asiaa ja huomasin tän olevan aika kiistelty aihe. Toiset ovat täysin vastaan syväkyykkyjä kun taas toiset ylistävät niitä... tässä oma mielipiteeni aiheesta.

Itsellähän syväkyykyt ei ole ikinä tuntut pahalta polvissa ja jos tuntuisi niin eihän nitä kannata tehdä. On monenlaista tapaa tehdä kyykkyjä, enkä sano että mikään on oikea tai väärä, jokaisella oma makunsa. Itse pidän syväkyykystä ja koen sen olevan tehokkain. Mielestäni vajaaksi jätetty kyykky on vaarallisempi, koska 90 asteen kulmassa polvi on heikoimmillaan ja kaikki rasitus siirtyy polville... lisäksi vaajata kyykkyä tehdessä tankoon voidaan lastata yli-isoja kuormia ja näin saada pahempaa vahinkoa aikaan. Jos syväkyykyn liikerata on koko ajan hallittu eikä vaan "rysähdetä" alas, en näe siinä mitään pahaa. Itse tarkistan aina, että jalkaterät ja polvet osottavat samaan suuntaan, eikä polvet tule jalkaterien ''yli'' alas tullessa. ''Polvilumpion takaosan nivelelle tulee painetta sitä enemmän mitä pitemmälle polvet työntyvät varvaslinjan etupuolelle. Sivusiteille, kierukoille ja rustopinnalle hallaa tekee mikäli polvi ei pysy linjassa "toinen varvas-lumpio-lonkkanivel" koko suorituksen ajan.'' Tämän vuoksi jalkaterien asento on tärkeä... mutta polvissa voi olla eroja eri ihmisten välillä, vammoja ym. mitkä vaikuttavat aina kyykkäystekniikkaan. Jos kyykky tuntuu hyvältä, se todennäköisesti onkin sitä ja sama toisin päin.

Sitten tästä hyppääjän polvesta vielä... ''Hyppääjän polvi on yleinen rasitusvamma, jossa kipukohta paikantuu useimmin polvilumpion alakärkeen, polvijänteen kiinnittymiskohtaan. Vammassa myös reisijänteen liitos polvilumpioon voi oirehtia.Tyypillisimmin hyppääjän polvea tavataan lajeissa, joihin kuuluu voimakkaita ponnistuksia ja joihin liittyvien suunnanvaihdosten yhteydessä polvi kiertyy. Tällaisia lajeja ovat monet pallopelit." Oma mielipiteeni tähän on, että hyppääjän polvesta kärsivälle syväkyykyt ovat varmasti myrkkyä, muttei hyppääjän polvea voi kyykkäämällä saada. Mä en usko että kyykyistä tulevat polviongelmat johtuisivat kyykyn syvyydestä, ennemmin väärästä tekniikasta. Toki lumpion takaosan nivelen paine on suuri juuri isoilla painoilla kyykätessä, mutta näen sen pienempänä pahana kuin vajaan kyykyn rasitus polville.

Jos jokin liike tuntuu polvissa pahalta, kannattaa kokeilla toista. Esimerkiksi jos tämä kyseinen hyppääjän polvi vaivaa, niin kannattaa peruskyykyn sijaan kokeilla esim. yhen jalan versioita, box-kyykkyä tai kyykkyä smithissä. Hyvällä tekniikalla ja sopivilla painoilla, en usko syväkyykyn polvia rikkovan. Itse en ainakaan kyykyistäni luovu!

Ass to the grass, squat low or go home jne....

-Miia

Ei kipuu ei hyötyy

uudella tasolla! Nimittäin pieni varotuksen sana tähän väliin... kannattaa muistaa turvallisuus salilla, tässä hyvä varottava esimerkki.

Lauantai-iltana oikein ilosesti vetelin pakarapotkuja taljassa, siinä kun sitten kummaruin vaihtamaan remmiä nilkasta toiseen niin pamautin pääni suoraan terävään reunaan mikä oli painopakan "suojana".  En lyöny päätä edes kovaa siihen ja ajattelinkin ensin että ei tässä mitään, ei edes sattunut. Kokeilin käsillä että minkähän kokonen kuhmu siitä tuli ja kädet olikin ihan veressä, katoin äkkiä viereiseen peiliin ja mulla oli koko naama ihan veressä. Siinä sitten lattialle vaan rupes tihkumaan verta ja tuli hetken semmonen tyhjä olo... kädet, naama ja lattia ihan veressä ja mä vaan tuijotin niitä mun käsiä ja mietin et mitä mun pitää tehä. Juoksin vessaan ja siitä sitte Roopen kans infosta hakemaan kylmää. Aika nopeesti toi tyrehty, ei kuitenkaan ollu iso haava, mut se veren määrä sai kyllä aika hyvin pelästymään!

Tältä pää näyttää tänään... nätti kuhmu ja viilto keskellä otsaa! Varmaan sadalle ihmiselle oon joutunu jo selittämään tän tarinan ja julkisilla paikoilla saan kummastelevia katseita. Mua itteeni lähinnä vaan naurattaa, sähläri mikä sähläri. Pitää miettiä positiivisesti, olis voinu käydä pahemminkin, olis voinu joutua tikattavaks tai osua silmään... tuohan tää vähän katu-uskottavuutta tai voin leikkiä Harry Potteria!

Muistakaa siis turvallisuus salilla, olis tää kyllä voinu käydä missä tahansa muuallakin. Voihan sitä porkkanaankin tukehtua.

-Miia

Täällä ollaan!

...uudessa osoitteessa siis! Sama vanha ihminen täällä kirjoittelee ja sama vanha blogi, eri osoitteessa vain. Tää uudistus sai mut innostumaan ja kehittelemään uus bannerikin... ehkä oli jo aikakin. Toivon ja uskon, että blogi on kasassa nyt täällä uudessa osotteessa ja toimii ongelmitta. Videot ja jotkut kuvat ei siirtynyt tänne niinkuin piti, mutta katsotaan jos asia saadaan korjattua.  Sain tän uudistuksen avulla pienin potkun persuksille ja innostumaan koko blogista uudestaan. Katsotaan miten tää tästä lähtee rullaamaan, mutta nyt täällä kirjottelee ainakin hyvin ilonen ja motivoitunut tyttö. Mulla on teille jo paljon asiaa dietin loppumisesta, pikkujouluista ja vaikka mistä muusta... malttakaa vaan odottaa!

-Miia

Uudet tuulet

Hiphei! Mulla teille yllätys, mistä olen pitänyt vielä suuni supussa. En ole uskaltanut vielä puhua tästä muutakun perheelleni ja parhaimmille ystävilleni, kun mikään ei vielä ole ollut varmaa. Nyt kun nimet on jo paperissa, niin uskallan tulla jo kaikille kertomaan. 

 

Mun blogini siirtyy huomisen aikana http://fitfashion.fi/ sivustolle. Olen todella otettu, kun he ottivat minuun yhteyttä ja kysyivät haluanko osaksi heidän blogiyhteisöä. On kunnia päästää kirjoittelemaan noinkin mahtaavien bloggaajien joukkoon!

 

Itsekin olen vähän vielä odottavalla mielellä, kun saa nähdä miten asiat tästä etenee. Sen tiedän, ettei blogini tule tästä millään tavalla radikaalisti muuttumaan sisällöllisesti, edelleen sama ihminen täällä kirjoittelee omasta elämästään. Toivon, että tämä yhteistyö vie vain blogiani parempaan suuntaan ja saan enemmän sisältöä teksteihini sekä säännöllisyyttä postauksiin. Blogini uusi osoite tulee olemaan miiajosefiina.fitfashion.fi, mutta jos tänne vanhalle sivulle eksytte teidät uudelleenohjataan automaattisesti uuteen osoitteeseen.

 

 

 

 

Huomisen aikana saattaa siis olla jotain sekoilua täällä blogissa, kun asiat on vielä kesken. Palaillaan ensi kerralla FitFashionin puolella ;)

 

-Miia

Ruokapäiväkirja

Jostain syystä teitä aina kiinnostaa nää mun syömiset, joten tässä taas tulee! Tällä kertaa kirjasin kahden mahdollisimman erilaisen päivän ruuat ylös. Sunnuntaina olin töissä välivuorossa ja lisäksi salilla jalkapäivä, kun taas maanantaina olin aamuvuorossa ja treeneistä oli lepopäivä. Tän postauksen ideana on, että näette miten ruokailuja voi ajoittaa ja soveltaa sen mukaan mihin aikaan on valveilla ja mitä on tekemässä päivän aikana.

Sunnuntai (välivuoro, treenipäivä)

klo 9:00 Puuroa raejuustolla, mustikoilla ja mansikoilla, kahvia

klo 12:00 15g pähkinöitä ja proteiinipatukka, teetä

klo 14:00 broilerjauheliha-herne-riisi ''mössöä''

klo  16:00 raejuustoa ja mansikoita

klo 18.30 omena

klo 20:00 protskujuoma treenin jälkeen

klo 21:00 chili con carnea ja riisiä

Maanantai (aamuvuoro, lepopäivä)

klo 5:00 10g pähkinöitä, kahvia

klo 7:00 raejuustoa ja mansikoita, kahvia

klo 10:00 omena

klo 13:00 kanaa, riisiä ja parsakaalia

klo 16:00 raejuustoa ja mansikoita

klo 20:00 kanaa, riisiä ja tomaattia

klo 22:00 raejuustoa, mansikoita ja 5g pähkinöitä

Treenipäivinä syön selvästi enemmän kuin lepopäivinä, koska treeniin tarvitsen enemmän energiaa. Päivinä jolloin olen pitkään valveilla, joudun jakamaan aterioita moneen pieneen osaan. Huomaa myös, et tän hetken mieltymyksenä mulla on raejuusto ja mansikat! Mulla on hetkiä millon himoitsen ihan eri asioita, rahkasta ja ananaksesta rahka-raejuusto-omena-kaneli sekotukseen. Syön tiettyjä ruokia aina kausittain, kunnes taas kyllästyn ja keksin jonkun uuden mieltymyksen.

En ole tällä kertaa dietistäni täällä paljon puhunut, koska kyseessä on vain pieni välidietti, missä ei ole edes kovia tavoitteita. Tarkoitus on vain saada vähän siistittyä ruokavaliota ja turhaa turvotusta pois. Muutama kilo tässä onkin lähtenyt ja olen tyytyväinen. Odotan silti innolla lauantaita kun dietti loppuu ja meillä on tyttöjen kanssa pikkujoulut. Luvassa on jouluruokaa, torttuja, pipareita, glögiä... en malttais odottaa! Pitkästä aikaa pääsee viettämään tyttöjen iltaa ja samalla alottamaan joulun odotuksen.

-Miia

Täydellisten urheilurintaliivien metsästys

Helpommin sanottu, kuin tehty. Noin viitisen vuotta sitten ostin alennuksesta Sokokselta, mun ensimmäiset urheilurintsikat ikinä. Uskookaa tai älkää, käytän edelleen niitä samoja. Oon ostanut muutamat niiden jälkeen, mutta mikään ei voita niitä. Kaapista löytyy Shock Absorbereista Stadiumin Soc liiveihin ja oon sovittanut varmaan 50 erilaista mallia eikä mikään ei istu niin hyvin. Muutama päivä sitten Roope sano mulle, et oiskohan sun aika ostaa jo uudet... se pisti mut miettimään. Kun niitä kattelin hetken, tajusin et onhan ne ihan hävettävän rumat, kellertävät, kulahtaneet ja nukkaantuneet... mut on ne vaan niin hyvät. Olin jo vähän luovuttanut etsinnöissä ja kai jo tullut tulokseen, ettei sopivia näiden tilalle vain löydy.

Jos jossain asiassa olen vaativa niin tässä. Urheilen kuitenkin melkein joka päivä, joten urheiluliivit on mulla kaikista rintsikoista eniten käytössä. Lisäks juokseminen, hyppiminen jne... ilman kunnon tukea voi tehä tuhoja mun tytöille. Haluan urheilurintsikoideni olevan tukevat, oikean kokoiset, ei semmoset ultrakireet mitkä vaan litistää tissit selkärankaan kiinni niin, että hyvä kun saa henkeä. Haluan niiden olevan tukevat ilman litistämistä. Tietenkin väri ja hyvä ulkonäko on aina plussaa, mutta kun vertaa noihin mun edellisiin, niin tosta kulahtaneen valkoisen ja vaalean sinisen yhdistelmästä ei ole vaikea pistää paremmaksi.

I Love Me -messuilla törmäsin Lorna Janen urheiluliiveihin ja rakastuin, kirkkaita värejä, tukea, muttei litistystä. Ne oli täydelliset, kunnes katsoin hintalappua... 65 euroa! Rintsikoista? Heitin ne takas koriin vihasena ja ajattelin, että ihan hyvin ne mun 5 vuotta vanhat menee vielä. Ebaysta oon löytänyt näintä kyseisiä liivejä noin 20 eurolla, mutta postikulut tulis aika kalliiks, kun lähettäjiä oli vain Kanadassa ja Australiassa. Nyt oon tullu siihen pisteeseen, ettei hirveesti oo enää vaihtoehtoja. Mun on pakko saada uudet urheiluliivit, noi vanhat voi ratketa samoista tai haurastua käsiin minä hetkenä hyvänsä. Kertokaa teijän salaisuudet, mitä urheiluliivejä käytätte? Onko kokemusta Lorna Janesta? Entäs Ebaystä?

Auttakaa, oon epätoivonen.

-Miia

Kesä

Nyt kun kesästä on jo vierähtänyt tovi, on kiva palata takas muistelemaan lämmintä säätä ja hymyileviä naamoja. Päällimmäisenä mun kesästä mieleen jäi valmistujaiset, Praha, Budapest, Suomenlinna, mökki, kaverit, jäätelö, uiminen, hyvä ruoka, auringon ottaminen ja ylipäätänsä se hyvä fiilis ja stressittömyys.

Ensi kesää odotellessa!

-Miia

Kiirettä pitää

Mitä mulle kuuluu? Koulua, töitä, treeniä, ruokaa, töitä, diettiä, nukkumista, koulua, töitä, töitä, TÖITÄ!

 

Mulla on nyt kolmessa viikossa ollut 1 vapaapäivä... joo, luit oikein. Tän ainoon vapaapäivän vietinkin kirjastossa. Alan olemaan jo melko hermoraunio, kiukuttelen kotona, väsyttää töissä, ärsyttää koulussa, ainoo mikä pitää mun pään kasassa tällä hetkellä on treenaaminen ja poikaystävä. Tän kuukauden hullun raatamisen jälkeen heräsin todellisuuteen ja tajusin, ettei oo mitää järkeä elää näin... palan kohta loppuun. Arjesta on tullut mulle suorittamista, ei oo yhtään omaa aikaa ja mieli on maassa. Toivon siis, että kaikki mun kaverit, perheenjäsenet ja te blogin lukijat ymmärrätte tän mun pienen hiljaiselon, mulla ei yksinkertasesti ole ollut aikaa millekkään. 

 

Pyysin töistä, että saisin tälle kuulle vähemmän työvuoroja ja sainkin tälle kuulle kaksi viikonloppuvapaata, mikä on ihan luksusta! Aion nähdä kavereitani, perhettäni ja tehdä just niitä juttuja mitkä tekee mut onnelliseks. Ei elämää pidä ottaa liian vakavasti, siitä kuuluu nauttia. Mulla on aikaa koko elämä tehdä niitä töitä ja käydä kouluja, nyt pitää vähän rauhottua ja lopettaa suorittaminen.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille, muistakaa levätä!

-Miia

A goal without plan is just a wish.

Oon mun ystäviltä saanu hirveesti kyselyitä, mitä niitten pitäis tehdä kun haluaa laihtua muutaman kilon. Olen aiemmissa postauksissani jo kertonut siitä, kuinka monella ihmisellä ei ole mitään hajua kuinka pitäisi laihduttaa. Ja itsekin tarvitsen välillä vähän muistutusta siitä, mitä mä nyt olenkaan tekemässä. Kasasin nyt tähän tekstiin kaikki mun mielestä tärkeimmät asiat painonpudotuksessa. Tottakai näitä voi soveltaa omaan elämäänsä vaikka ei painoa yrittäisi pudottakaan.

1. Juo paljon vettä.

Vesi auttaa aineenvaihdunnassa ja tekee olosi kylläisemmäksi. Lisäks se tekee ihostasi, hiuksistasi ja kynsistäsi kauniimmat.

2. Syö oikein.

Paljon proteiinia ylläpitääksesi lihaksia ja tuomaan kylläisyyden tunnetta, tarpeeksi kuituja pitääksesi aineenvaihdunnan yllä ja myös tuomaan kylläisyyden tunnetta sekä kohtuudella hiilareita hyvistä lähteistä auttamaan lihaksistoa palautumaan rasituksesta. Kaikkea tarpeeksi ja silti kohtuudella.

3. Syö tarpeeksi ja säännöllisesti.
Mieti tarkkaan mitä syöt ja millon syöt. Sun ei tarvitse syödä vähemmän, vaan sun tarvitsee syödä oikein. Liian vähillä kaloreilla vain kidutat itseäsi, surkastutat vartaloasi ja loppujen lopuksi sorrut koska sulla vaan on niin kova nälkä. Fiksusti ja säännöllisesti syömällä pidät nälän kurissa ja elimistön toiminnassa.

4. Liiku.

Mietä on monenlaista ihmistä tässä maailmassa ja jokaisella on omat tavoitteensa. Ei siis ole oikenlaista liikuntaa joka sopisi meille kaikille, vaan jokainen liikkuu omien tavoitteidensa mukaan. Maalaisjärjellä pystyy jo päättelemään, ettei kehonrakentaja sekä maratoonari voi treenata samalla treeniohjelmalla. Kun olet asettanut itsellesi realistisen tavoitteen, ota selvää minkälaisella liikunalla pääset tavoitteeseesi.

5. Aseta itsellesi realistisia tavotteita sekä välietappeja.
Ei kannata heti asettaa itselle tavoitetta laihduttaa 10 kiloa. Laihduta ensin viisi kiloa, iloitse onnistumisestasi niin jaksat pudottaa seuraavatkin viisi! Tavoitteet eivät tarvitse välttämättä liittyä painoon. Tavoite voi olla esimerkiksi ''kesään mennessä jaksan juosta 5 kilometriä'' ja seuraava tavoite voi olla ''kesän jälkeen jaksan juosta 10 kilometriä''. Kun asetat välietappeja, tuo onnistumisentunne mahtavan fiiliksen ja se auttaa jaksamaan ja treenaamaan vielä kovemmin!

6. Harrasta liikuntaa, mistä pidät.

Kun alotat laihduttamaan, harrasta semmoista liikuntaa, mitä voisit harrastaa loppuelämäsi. Jos joudut lähtemään lenkille hampaat irvessä ja vihaat lenkkeilyä, niin sun ei ole mitään järkeä lähteä sinne lenkille. Jaksat hampaat irvessä jotakin lajia luultavasti noin kaksi viikkoa, kunnes kylläsyt ja luovutat. Kun harrastat semmoista liikuntaa mistä pidät, tulee luultavasti urheilu pysymään elämässäsi mukana, myös painon pudotuksen jälkeen. Ei kannata luovuttaa missään lajissa ekan kerran jälkeen... kokeile lajia muutaman kerran ja saatat huomata lyhyessäkin ajassa kehitystä ja opit sitä kautta pitämään lajista.

7. Älä masennu pienistä vastoinkäymisistä.

Jos painon pudotus hidastuu, sairastut tai motivaatio katoaa kokonaan, muistele miksi alotit koko projektin. Pienillä vastoinkäymisillä testataan sitä, kenellä on tarpeeksi tahtoa jatkaa. Lopuksi huomaat, että itsensä voittaminen tuo paljon paremman fiiliksen kuin se sohvalle makaamaan jääminen tai juhlissa syöty kakkupala.

8. Älä keksi tekosyitä.

Ei ole aikaa? Ei ole rahaa? Ei tänään pysty? Kuulostaako tutulta? Mä olen sitä mieltä, että jos oikeasti jotain haluaa, sille aina löytyy järjestelemällä aikaa, rahaa ja tahtoa! Tottakai on oikeitakin syitä ettei pysty harrastamaan liikuntaa, sairastumiset, lääkitykset tms.. mutta ne ovat asia erikseen. Jos olet täysin terve, niin olet vain itse itsesi esteenä. Kyllä läski aina selitykset keksii ;)

9.  Anna projektille aikaa, älä odota ihmeitä.

Painon pudottaminen tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä. Kun asetat itsellesi tavotteita, muista aina, että projekti ei tapahdu hetkessä. Ei kannata hätiköidä, kun laihdutat rauhallisesti ja terveellisesti, tulee painon pudotus todennäköisesti olemaan pysyvä! Laihduttamisessa ei valitettavasti ole oikoteitä.

10. Kunnioita vartaloasi!

Meille annetaan tämän elämän aikana vaan yksi elimistö ja yksi vartalo, arvosta ja kunnioita sitä! Tässä maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat liikuntakyvyttömiä tai sairaita eivätkä pysty pitämään omasta terveydestään huolta. Kun olet täysin terve, voit itse vaikuuttaa omaan hyvinvointiisi. Sun vartalo on mukana aina, kohtele sitä hyvin ja pidä siitä huolta!

Kun sulla on kaikki ylläolevat kymmenen kohtaa kunnossa, hyvä olo ja hoikka vartalo pitäisi tulla jo ihan itsestään!  Nyt paperi esille ja sunnittelemaan itselle parempaa tulevaisuutta ja terveellistä oloa. Itse ainakin tykkään elää niin, että on jotain mitä tavoitella :)

-Miia

Välidietti

Ja taas mennään... dietille nimittäin. Tällä kertaa kyseessä paljon lyhyempi semmoinen. Paino on noussut melko korkealle ja ihan tarkoituksella. Eihän se lihas kasva jos miinuskaloreilla mennään. Nyt maltilla vähän sulatellaan rasvaa ja turvotusta pois ja katotaan onko sitä lihasta oikeesti edes tarttunut. Ainakin mun reiden ympärysmitta on kasvanut 5 senttiä, joten eiköhän kyykyistä jotain sinne ole tullut.

Tällä kertaa en tuijottele vaakaa niin orjallisesti, koska olen tälläkin hetkellä ihan tyytyväinen kroppaani. Tarkoituksena on vain saada vähän turvotusta pois, ehkä muutama kilokin ja vähän siistittyä ruokavaliota. Todella maltilla diettailen, koska en halua näiden vaivalla kasvattamien lihasten kadota yhtään.

Tältä näyttää mun yhden päivän ruuat, lukuun ottamatta aamupalaa. Rahkaa, raejuustoa, kasviksia, lihaa, pastaa, pähkinöitä ja hedelmä. Tietekin ruokia vaihtelen, mutta tällä kaavalla mennään kuukausi nyt. Treenipäivinä vedän vähän enemmän hiilareita eli aamupalaksi tulee syötyä puuroa, kun taas välipäivinä rahkaa. Vedän päivittäin muutaman sadan kalorin vajeella ja mittalen ruuat taas tarkkaan. Katsotaan miten mun käy, motivaatiota ainakin löytyy!

-Miia

Jalkatreeniä videolla

Sillon tällön, kun salilla on hiljasta, kuvailen omaksi ilokseni treeniäni videolle. Tää on kyllä ihan älyttömän hyvä idea, koska liikettä tehdessä näkee itsensä yleensä peilistä vain edestä päin, mistä ei näy liikkeen kokonaisuus. Muutenkaan ei välttämättä pysty keskittymään sarjaa tehdessä liikkeen oikeaoppisuuteen. Jos teillä on kerta kiinnostusta näihin mun treeneihin niin ajattelin, että miksen näitä videoita teillekin jakais? Videolta on ehkä helpompi tajuta näitä liikkeitä, kun joillekin mun teksti on varmasti ihan hepreaa kun puhun bulgaarialaisesta kyykystä, suorin jaloin maastavedosta, hyvää huomenta -liikkeestä tai etukyykystä.

 

Muistakaa, etten todellakaan ole mikään ammattilainen ja mulla on itselläkin virheitä näissä liikkeissä. Esimerkiksi kyykyissä vedän jalat aivan liian lukkoon, jollon paino on kokonaan polvilla ja pakaroista lähtee jännitys pois. Tää voi olla tosi vaarallistakin, jos isoilla painoilla vetäis, niin polvet ei välttämättä kestäis. Bulgaarialaisessa kyykyssä mun pitäis nojata hiukan taaksepäin enemmän, jolloin mun liike menis suoraa alaspäin. Tällä hetkellä liikkeessä mä nojaan vähän eteenpäin, jollon en laskeudu suoraan alaspäin vaan mun liike ''keinahtaa'' alas. Asennon pitäis olla hitusen pystympi, millon liike menis myös enemmän pakaroille. Näitä virheitähän, en edes tajunnut ennen näitä videoita... joten siinä näiden pointti tulikin hyvin esille.

 

Videolla on takakyykky, bulgaarialainen kyykky ja hyvää huomenta -liike. Videoita on kuvattu eripäivinä... en siis käynyt vaihtamassa vaatteita välillä :D

 

Näistä videoista on entiten apua juuri mulle itselle, mutta toivottavasti auttaa jota kuta teistäkin.

-Miia

Pientä kuumeilua

Mun on nyt pakko tulla taas avautumaan tänne. Oon nyt kahden kuukauden sisään ollut 3 kertaa kipeenä ja täysin samoilla oireilla. Ensin tulee todella väsynyt olo, lihaksia särkee, päätä särkee ja tulee vähän lämpöä. Joskus kurkku kipeilee joskus taas on tullut yskää, mutta nyt viimesellä kerralla vaan noita särkyjä ja lämpöä, mutta nyt oireet kestiki reilusti yli viikon.

Oon nyt kahden kuukauden aikana käynyt varmaan lähemmäs jo 9 kertaa lääkärissä, eikä tiedetä mikä mulla on. Tulehdusarvot on normaalit, niinkuin myös kaikki maksa- ja munuaisarvot. Lääkäri epäili mulla mykoplasmaa ja tänään sain sitten tulokset siitä, eikä ollut sekään. Kahden viikon päästä mulla on hammaslääkäri ja jos hampaatkaan ei ole tän kipeilyn aiheuttaja niin alkaa jo vähän turhauttamaan. 

Joka kerta kun oon parantunut, ehdin ehkä 2 viikkoa urheilemaan normaalisti, kunnes taas samat vaivat iskee. Ärsyttävintä on nyt se, etten uskalla edes enää lähteä liikkumaan kun en tiedä mikä mulla on, vai onko mulla mikään? Lääkärissä eivät sano muutakun ''lepoa, buranaa ja 3 päivää saikkua''. Alko jo turhauttamaan se 3 päivän välein lääkärissä juokseminen, joten eilen sitten menin töihinkin ja jaksoin ihan hyvin. Nyt oon kevyitä kävelylenkkejäkin vetänyt ja ihan ok olo... todella väsynyt vaan oon kokoajan.

Todella turhauttavaa on se kun saa taas treenin kulkemaan, niin heti mä olen kipeenä ja en tiedä mistä se johtuu, eikä kukaan näköjään asialle voi tehdä mitään. Ei tässä kai auta muu kuin mennä vaan omien tuntemuksien mukaan ja alkaa taas liikkumaan kun itse tuntuu siltä, että pystyy. Kai mulla on sit vaan ollut niin huono tuuri, että oon napannut itselleni 3 flunssaa peräkkäin... lääkäritkin sano sitä, että toi mun työympäristö on semmonen, mistä helposti nappaa taudin. Varsinkin kun edellisen kipeilyn jäljiltä vastustuskyky heikko. 

Mua raivostuttaa ihmiset, ketkä valittaa kokoajan kun aina jokin vaivaa. En haluais olla semmonen valittaja, mutta jotenkin musta tuntuu, että enköhän mä oo jo tarpeeks saanu kaiken maailman vaivoista kärsiä. Rupee välillä masentamaan ja kiukuttamaan kun kroppa huutaa jo lenkille ja salille, mutta minkäs teet. Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena.

-Miia

The most beautiful makeup of a woman is passion. But cosmetics are easier to buy.

Tällä kertaa vähän erilainen aihe, joka tosin on myös lähellä mun sydäntä. Tätä alaahan mä opiskelen ja näiden parissa työskentelen... ja lähes joka päivä käytän. Kipeenä kotona ollessa on oikeesti liikaa aikaa... eilen putsasin koko mun meikkilaatikon (mikä olis kyllä pitänyt tehdä jo kauan sitten) ja heitin pois kaiken turhan ja jätin jäljelle kaikki tarpeelliset. Kaksi pussillista lähti meikkejä roskiin, eikä harmittanut yhtään. Enemmänkin kummastutti mistä ihmeestä ne kaikki oli kerääntynyt!

No eniveis, eilen sain siinä putsatessa idean, että voisinhan mä teillekin näyttää nää kaikki mun luottotuotteet ja kullannuput. En siis tosiaan käytä kaikki näitä jokapäivä samaan aikaan, vaan riippuen meikistä ja tilanteesta valitsen näistä meikkiin sopivimmat tuotteet.

Tässä olis nyt koko arsenaali lähestulkoon. Siveltimiä ja muutamia muita juttuja en kuvaillut. Jotkut olivat suoraan sanottua liian paskasia, rikkinäisiä tai loppumaisillaan, etten niitä kehdannut kuvata mukaan, vaikka joskus tulee käytettyäkkin. Kaikki lempparit kuitenkin kuvasin mukaan!

 

Alotetaan pohjasta. Ihan kaikista paras meikin alusvoide, pohjustusvoide IKINÄ on Clarinsin Lisse Minute, tämä pieni punainen purkki, mikä pitää meikin paikallaan kyllä kuin siunattu! Ehdoton jos meikin pitää kestää koko päivä tai juhlameikkiin.

Meikkivoiteina mulla on Sensain Fluid Finish kahdessa sävyssä, tummempi ja vaalempi. Tummempaa tulee käytettyä kesällä, vaaleampaa taas talvella. Sitten syksyllä ja keväällä niistä voikin sitten sekoitella hyvän sävyn. Tää on kyllä niin ihanan kevyt eikä jätä ollenkaan semmosta pakkelinaama vaikutelmaa. Toinen lemppari on Lancomen Teint Idole Silky Mat meikkivoide, joka jättää ihan unelma mattapinnan ja pysyy paikkallaan menot ja melskeet, ihanan ohut mutta peittävä! Lancomea käytän siis juhliessa tms..

Ja viimesenä mut ei todellakaan vähäisimpänä Sensain Bronzing Gel, mitä käytän usein meikkivoiteeseen sekoitettuna tuomaan oikean sävyn kasvoille. Mulla usein myös ruskettuu kasvot huonommin kun muu iho, joten tätä sutasen välillä kasvoille tasoittamaan värieroa jos ei meikkivoidetta jaksa levitellä.

Puuteria en nykyään enää käytä. Kasvoille jää noiden meikkivoiteiden kanssa semmonen ihana luonnollinen hehku ja iho näyttää kuulaalta, nii en sitä halua puuterilla lähteä mattailemaan. Joskus saatan ihan ohuelti siveltimellä irtopuuteria sipasta kasvoille jos pahasti iho lähtee kiiltelemään. Sen sijaan korostuspuuteri ja aurinkopuuteri on mun kavereita. Aurinkopuuteria en tähän kuvannut koska kröhöm se ei todellakaan ollut kuvattavassa kunnossa. Aurinkopuuteri on koko kesän kulkenut laukussa mukana ja todellakin oli sen näköinen.

Korostuspuutereina arkimeikissä käytän Sensain Silky Highlightin Powderia, mikä todellakin on kuin silkkiä iholla ja juhlavamassa lookissa tuota musta kantista Pure Mineralin puuteria, mikä tuo ihan kunnon hehkun ja glitterin kasvoille. Käytän korostuspuuteria poskipäillä, kulmaluulla joskus nenän varressa, ylähuulessa sekä silmän sisäkulmassa kirkastamaan katsetta.

Melko harvoin käytän poskipunaa, mutta kun sille tuulelle satun toimii tämä YSL Creme De Blush hyvin siinä hommassa. Sävy on aika räikeen oranssi, mutta taputellessa tätä kevyesti poskille, tuo se kivan lämmön kasvoille ja korostaa rusketusta.

Kulmakarvojen luottotuote on Cliniquen Instant lift for brows sävyssä soft blonde. Ihan täydellinen sävy blondeille, ei yhtään oranssisävy vaan vähän harmahtavan kylmä sävy. Kynän toisesta päästä löytyy ''hohdekynä'' jota sipasen aina vähän kulmakarvan alle nostattamaan kulmaa.

Lancomen Brow Shaper taas oon geelimäinen ja täysin läpinäkyvä ja kiinnittää nää mun vallattomat kulmakarvat paikalleen.

Rajauksia en käytä nykyään enää yhtää niin usein kun ennen. Yleensä juhliessa ja joskus arkenakin jos siltä tuntuu. Nämä kolme on mun ehdotonta lempparia, Sensai ja Lancome ovat molemmat tommosia tussimaisia kun taas ysl todella ohut ja dipattava versio.

Sensaita käytän yleensä arkena, todella helppokäyttöinen ja melko luonnollinen lopputulos, ei ihan syvämusta, joten sopii täydellisesti arkikäyttöön. Lancome ja YSL on juhlakäyttöön, yslin omalla saa todella tarkkaa jälkeä ja ohuitakin ohuemmat rajaukset kun taas Lancomella saa todella dramaattiset ja syvänmustat rajaukset ja nehän pysyy paikallaan vaikka kuinka yrität hinkata irti. Tätä tuotetta ei edes myydä vedenpitävänä, mutta mielestäni se sitä on. Meikinpoisto aineella kyllä lähtee, mutta ei helpolla! Täydellinen siis juhlintaan.

Ripsiväriä en tällä hetkellä pysty käyttämään, kun mulla on nää ripsenpidennykset, mutta sillon kun pitää jotain tuhria ripsiin oon kumiharjojen ylin ystävä! Luonnonharjas karvamatoharjat ei oo yhtään mun juttu ja siks nämä kaksi on mun ikilemppareita. Diorshow iconicissa on vähän paksumpi ja YSL Babydollissa ohuempi, mutta molemmissa se ah-niin-ihana muoviharja!

Luomivärejä käytän vain juhlakäytössä kun haluan vähän näyttävämpää meikkiä ja tästä Lancomen paletista löytyy kaikki värit mitä mä tarvitsen. Mattavaalea ja helmiäisvaalea koko liikkuvalle luomelle, mattaruskea ja helmiäisruskea silmän varjostuksiin sekä hopea ja musta joko rajausten tekoon tai smokey eye lookkin. Tämä onkin semmonen tuote mistä en koskaan vois luopua.

Sitten päästäänkiin itse asiaan, huuliin! Huulimeikit onkin silmien lisäks mun lemppari jutska meikeissä. Varmaan siks, että huulimeikkiä vaihtelemalla saa meikistä ihan erilaisen ja näitä tuotteita löytyykin sitten joka lähtöön...

Lancomen Juicy Tubet. Nää on semmoset jotka kulkee aina mun laukussa mukana. Näitä en iltameikissä käytä koskaan, vaan pelastaa aina sillon kun pitää laukun pohjalta äkkiä etsiä jotain huuliin. Vaalempi sävy on ihana jo siitä syystä, että se maistuu ihan vaahtokarkille! Toi punaisempi on huulilla taas aika läpinäkyvä ja tuo vähän pulleutta huuliin. Ihanan makusia ja helppoja!

Äskeiset oli jotain siitä huulivoiteen ja -kiillon väliltä, mutta nää on sitten ihan niitä itse huulikiiltoja. Clarinsin Instant Light tuo kiiltävyydellään huuliin pulleutta ja ihanan luonnollisen kiiltävän nude sävyn. Diorin Lip Maximizer aktivoi huulten kollageenia ja pitäis turvottaa huulia. Itse en kyllä huomaa huulissa mitään pulleutta, mutta pidän siitä pienestä kihelmöinnistä huulilla. Toinen Diorin kiilto on myös Nude sävyinen ja pidän siitä, koska se ei ole ollenkaan tahmainen huulilla.

Huulipunat kuuluu sitten sinne juhlameikkiin pysyvyytensä vuoksi. Itseltäni löytyy kolme eri luottosävyä nude, pinkki ja koralli. Nude on uusin ostokseni Gina Tricotista, yllättävän hyvä koostumus hintaansa nähden, mutta ei pysy hirveän hyvin huulilla. En tykkää käyttää meikkivoidetta huulilla, mutta kun mattanudehuuli fiilis tulee niin tämä toimii todella hyvin ja kosteuttaa samalla huulia.

Tuo tummansinisessa hylsyssä oleva Diorin Jelly Lip Pen pinkkiglitterpuna on tyttömäisyyden, hattaroiden ja vaaleanpunaisten yksisarvisten muodostuma. Tää on just semmonen räikeepinkkiglitteroksennus huulilla, mutta välillä mäkin oon se pieni barbie joka haluaa pinkkiä punaa huulilleen.

Viimeinen on Chanelin Rouge Coco Shine korallisessa sävyssä 69 Flirt. Tää oli mun viime kesän lemppari, koska tää sopii täydellisesti oranssin sävyn takia ruskettuneelle iholle ja sopii myös hyvin sen Yslin oranssin poskipunan kanssa. Koostumus ei oo liian huulipunamainen vaan kiiltävä jopa vähän kiiltomainen. En yleensä ihan punaisia huulipunia käytä, joten tämä korvaa sen klassisen punan kolon mun meikkiarsenaalissa.

Jos tänne asti selvisitte ja jaksoitte lukea koko tekstin mun täytyy nostaa hattua! Mun sormet nimittäin puutu jo... Pidetään siis tää loppu selitelly lyhyenä, eiköhän kuvat ja tekstit ketoneet jo tarpeeksi. Jos teitä kiinnostaa voisin arki tai juhlameikistä tehdä myös postausta, ehkä videotakin... we'll see!

-Miia

Hevostelua

Mun kokemukset hevosista on  ala-asteelta, kun saatiin istua hevosen selässä, kun joku talutteli sitä pihan ympäri... ei siis kovin huikeat. Jostain syystä oon aina pelännyt hevosia, ei siis mikään fobia niitä kohtaan, vaan enemmänkin se niiden koko ja arvaamattomuus on mua pelottanut. Siihen voi tietysti olla syynä mun oma tietämättömyys, koska mua ei koskaan erityisemmin ole hevoset kiinnostaneetkaan. Jostain sitten vain sain idean lähteä Nean mukaan kokeilemaan ja oltiin asiasta jo aikasemmin puhuttukkin, niin miksei.

Kun näin tän hevosen, mä ihan häkellyin sen koosta. En tiennyt, että hevoset on niin isoja ja korkeita. Noustuani sen selkään, ei mun mielipide muuttunut yhtään... en ollut edes ajatellu et hevospelon lisäks mun korkeenpaikankammo vois tässä tulla esiin. Siinä kun hevosen selässä istuskelin ihan jäykkänä, ajattelin et herranjestas en mä näin nössö voi olla. Hetken siinä istuttuani siihen korkeuteen ja hevoseen aika pian kyllä tottu... ja kohta sitä jo ravattiinki.

 

Tän pienen ratsastamisen jälkeen mun hevospelko oli ihan kokonaan kadonnut, Simo alko jopa näyttää mun silmissä jo ihan mukavalta, eikä siltä, että se vois millon vaan hyökätä tai potkasta mua. Pakko mainita vielä, että kyllä toi ihan urheilusta meni. Siinä sai koko ajan kaikkia lihaksia jännittää kun piti samaan aikaan hallita sitä hevosta sekä omaa kroppaa, seuraavana päivänä mulla olikin pohkeet ihan jumissa. Ei tää todellakaan mitään helppoa hommaa ollut, mutta kiitos vielä Nea, tää oli mahtava kokemus!

-Miia

Oma laji hukassa

Oon aina ollut kilpailunhenkinen, kunnianhimonen, halunnut toteuttaa unelmia ja saavuttaa tavotteita. Sama pääte myös urheiluun, ainoa ongelma on vain, etten tiedä mitä haluan.

Olis mahtavaa vetää viimein se triathlon, mikä mun piti tehdä jo 2 vuotta sitten, kunnes tuli pikku este ja makasin kisapäivänä sairaalassa tiputuksessa. Toisaalta houkuttelee nyrkkeilyn vieminen kisatasolle, mutta mulla taitaa olla liikaa itsesuojeluvaistoa siihen hommaan. Myös luistelu mitä tuli 8 vuotta harrastettua, kiehtoo taas jollain tavalla, mutta näin 5 vuoden tauon jälkeen olis vaikee taas palata siihen lajiin, enkä tiedä kestäiskö mun nivelet edes sitä. Jollain tasolla myös fitnessmalli ja bikini fitness kisatkin kiinnostaa, mutta en tiedä olisiko musta keikkumaan lavalla bikinit päällä, en pidä sitä niinkään urheiluna. Mielessä on pyörinyt myös crossfit, muodostelmaluistelu ja laidasta laitaan vaikka mitkä lajit ja kisat. Mulla ei vaan ole mitään hajua, mikä oikeesti olis se laji, missä olisin hyvä ja mihin haluaisin panostaa.

Rakastan urheilua ja haluaisin kaiken treenin tuloksen myös jollain tapaa näyttää ja haastaa itseni, mikä motivois treenaamaan taas ihan eri tasolla. Tottakai tässä kokoajan treenaat hyvän olon, hyvän kropan ja terveyden takia, mikä on jo iso motivaattori itsessään, mutta onnistumisen ja itsensä ylittämisen fiilis on vaan jotain niin mittaamattoman hienoa, että sen eteen on valmis tekemään töitä.

-Miia

Your body deserves best

Täältä sohvan pohjalta terveisiä. Varotan jo nyt, että luvassa on kilometrin mittainen postaus, joten jos pitkät avautumiset ei kiinnosta, suosittelen jättämään tän postausksen lukematta.

Mua on pikkuhiljaa alkanut ärsyttää kaikki maailman laihdutushehkutukset. Voiko olla rasittavampaa mainosta kuin ''hei me nutrataan''. Joka päivä kuulen joltain kaverilta, tuttavalta tai muulta mattimeikäläiseltä, kuinka alotti diettamaan ja syö nyt vaan keittoa, parsaa, nutrilettiä tai ties mitä ruuankorvikemoskaa. Kerron nyt ihan omien kokemuksien kautta, minkälainen on mun mielestä terveellinen laihdutustapa. Voin suoraa sanoa, että mulla ei ennen ollu mitään hajua, mikä oikeesti on terveellistä ja mikä ei. En myöskään väitä, että tää on ainoa oikea tapa, vaan täysin mun oma mielipide. Ajattelin, että ei sillä ole mitään väliä, mitä syö kunhan se on vähäkalorista niin sillä laihtuu. Jos aloin laihduttamaan söin esimerkiks nuudeleita, mysliä, keittoja tms. Luulin, että riittä kunhan ruoka on vähäkalorista, niin sillä laihtuu. Kuulostaako tutulta? Asia ei todellakaan oo näin mustavalkonen.

Ennen ajattelin, että mitä järkeä on syödä välipalaksi hedelmiä ja rahkaa kun voi sen sijaan syödä suklaapatukan, josta saa samat kalorit tai jopa vähemmän. Tai miks lounaaks ei voi syödä pelkkää nuudelia ketsupin kanssa kun siitä saa samat kalorit tai jopa vähemmän kuin kanasalaatista. En kiellä sitä, etteikö suklaapatukan ja nuudelipussin päivässä syömällä laihtuis... mutta nyt päästään asiaan. Jos syöt suklaapatukan ja nuudelipussin, mitä ravintoaineita niistä saat? Nopeita hiilihydraatteja ja rasvaa. Auttaako ne ylläpitämään sun lihaksistoa? Ei. Pitääkö ne sut kylläsenä? Ei. Kertyykö ne suhun läskinä? KYLLÄ. Onko sulla taas tunnin päästä nälkä? KYLLÄ.

Ihan kauhistuttaa nykyään ajatus siitä, miten ennen söin. Mun mielestä oli ihan fiksua jättää joskus aterioita väliin tai syödä lounaan sijaan vaikka leipä. Ihan hyvin pystyin olla päivän syömättä, eihän siinä mitään pahaa mielestäni sillon ollut. En ymmärttänyt miks muka pitäs syödä monipuolisesti ja säännöllisesti, sillähän lihoaa? Ei, ei ja ei... Jos joku keksii aikakoneen, niin menisin mielelläni kertomaan entiselle minälleni kaiken mitä nykyään tiedän.

Lisäks ajattelin, ettei kuntosaliharjoittelusta oo mitään hyötyä. Jos haluan olla laiha, niin mahdollisimman paljon vaan aerobista liikuntaa niin kyllähän sillä laihtuu. Taas ei, ei ja ei...

Mitä enemmän ihmisellä on lihasta kehossa, sitä enemmän kaloreita polttaa, vaikka vaan makaamalla sohvalla. Mitä enemmän lihasta, sitä enemmän saa syödä, sitä paremmin jaksaa ja hoikempana pysyy. Treenillä saa sen litteän vatsan, hyvän ryhdin ja pyöreän pepun. Pelkällä aerobisella liikunnalla ja vähillä kaloreilla saa kyllä laihan kropan, mutta myös aika epäterveen semmoisen.

Laihduttaminen ei siis toimi periaatteella ''mitä vähemmän kaloreita syöt sitä enemmän laihdut''. Se ei ole niin yksinkertaista. Tottakai sillä laihtuu, mutta se ei ole pysyvää. Luultavasti saa vaan surkastettua lihakset ja kun alkaa taas syömään normaalisti, tulee kaikki takas yhtä nopeasti ja läskinä. Jutta Gustafsbergin sanoin täytyy syödä että laihtuu. Kalorit täytyy osata vain syödä oikeista lähteistä.

Suurin syy miksi halusin nyt tehdä tästä postauksen on se, että oikeesti surullisen moni mun ystävistä ja tutuistakin ajattelee niin kuin mä ennen. Haluaisin, että jokainen jättäis kaikenmaailman pussikeittodietit ja muut hötöt sinne kaupanhyllylle ja laihduttais terveellisesti. Ennen kaikkea laihdutustahti ja -tapa pitäis olla semmoinen, millä jaksaisit elää vaikka koko loppuelämäsi. Sen pitää olla elämäntapamuutos, ei mitään väliaikaista. Kun on saavutettu haluttu paino, se ei tarkoita sitä, että sitten voi jatkaa syömistä samalla tapaa kuin ennen diettiä. Tottakai saa syödä enemmän ja voi ottaa niitä pieniä herkutteluja sinne tänne, mutta ruokailun ja liikunnan peruspilarit pitäisi pysyä kunnossa.

Nyt kun nykyään syön ja liikun säännöllisesti sekä monipuolisesti, jaksan paremmin, pysyn pirteämpänä, vatsani toimii paremmin, jaksan keskittyä, ihoni voi paremmin, hiukseni kasvaa hyvin, mua ei väsytä koko ajan ja olen hoikempi. Mä en voi edes käsittää sitä, kuinka paljon paremmaks mun oma hyvinvointi on mennyt, kun oon alkanut syömään hyvin. Enään liikkuminen ei oo mulle sitä pakko pullaa, eikä syöminen kaloreiden laskemista.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta loputtomiin, mutta toivottavasti tämä teksti edes vähän avasi teidän silmiä. Älkää yrittäkö mennä sieltä, mistä aita on matalin. Laihdutus on yksi niistä asioista mihin pitää sitoutua, eikä vaan yrittää päästä helpolla.

-Miia