SM-kisat on nyt takana ja fiilis on hyvä. Hopeetahan sieltä tuli ja olen siihen kyllä enemmän kuin tyytyväinen! Kirjoitan teille nyt pitkän ja yksityiskohtaisen kisaraportin, koska tämä blogi on itsellekin hyvä paikka kirjata kisakokemuksia ylös muistoksi.
Junnujen SM-kisat olivat siis tänä vuonna Kankaanpäässä ja oman ryhmäni N23 nostovuoro oli sunnuntaina 29.11 klo 11.30. Lähdettiin ajeleemaan Kankaanpäähän jo lauantaina, koska punnitus oli sunnuntaiaamuna jo kello yhdeksältä. Oltiin yötä Jämikeskuksen hotellissa, mikä oli todella rauhallinen ja hyvä paikka yöpyä. Eipä siinä lauantaina oikein muuta ehtinyt tehdä kuin istua autossa, tankata ruokaa ja mennä nukkumaan. Uni ei kyllä tullut sitten millään... muistan katsoneeni kelloa yöllä vielä puoli kahden aikaan ja kuudelta oli herätyskello soimassa. Ravasin koko ajan pissalla vaikka ei ollut edes mahdollista, että mulla olisi pissahätä kun en koko päivänä ollut mitään juonut. Suuta kuivas ihan hulluna ja olo oli muutenkin jotenkin tosi sekava. Oli vaan ylipäätänsä todella epämukava olo. Päässä pyöri liikaa ajatuksia ja kai sitä sitten vähän jännittikin. Kyllä se uni onneksi sieltä sitten jossain vaiheessa tuli.
Kisa-aamuna heräsin kello kuusi ja sain riemukseni huomata painon pudonneen todella alas. Aloitettiin painon pudotus jo hyvissä ajoin, koska pudotettavaa 57-kiloisten sarjaan oli noin viisi kiloa. Painonpudotus sujui ongelmitta ja kisa-aamuna vaaka näyttikin 56,1kg... joten sehän meni vähän liiankin hyvin. Täytyy silti todeta, että painonpudotuksen vaikein osuus oli viimeinen päivä ennen kisoja. Alettiin jo tankkailemaan kroppaan kuivia hiilareita ja suolaa, mutta vettä ei saanut juoda. Voin kertoa, että koskaan ei ole ollut niin jano! Eniveis.. siinä aamulla sitten meikkasin, pakkasin, tankkailin vähän vettä ja kulutin aikaa. Tärkeää oli vaan pysyä hereillä ja pikkuhiljaa herätellä kroppaa. Lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan kisapaikalle päin ja oltiinkin siellä jo varttia vaille yheksän. Kisapaikalla sitten pakolliset lappusten täyttelyt ja odottelemaan punnitusvuoroa. Kisapaikan vaaka näytti 56,42kg joten aamun vesihuikat oli kyllä hyvin imeytyny kroppaan. Vaa'alta sitten juoksin pää kolmantena jalkana tankkamaan, en edes odottanut ruokaa niin paljon kuin VETTÄ! Mutta kyllä ne leivätkin kieltämättä ihan hyvältä maistui.
Oli pakko vähän pullistella kisa-aamuuna rapskan kunnon kunniaksi!
10.30 aloitettiin kyykkylämmittelyt rauhassa ja siinä alkoi pikkuhiljaa jo kisafiilis vähän nousta. Lämmittelyt kulki hyvin ja mulla oli aika varma fiilis kyykyistä. Aloitettiin kyykky 107,5 kilolla ja se nousi helposti, seuraavaan kyykkyyn laitettiin 112,5kg ja sekin nousi yllättävän vaivattomasti. 112,5kg olikin uusi henkilökohtainen ennätykseni. Vikaan kyykky yritykseen laitettiin 115kg ja se valitettavasti tällä kertaa jäi saamatta. Se ei kuitenkaan paljosta jäänyt kiinni, joten ens kerralla sitten!
Kyykystä suoraan siirryttiin penkkilämmittelyihin ja tunsin heti, että tänään penkki kulkee hyvin. Mua pelotti etukäteen, että miten painonpudotus tulee vaikuttamaan penkkituloksiin. Tavoitteena oli nostaa saman verran penkistä kuin 63-kiloisten sarjassa olen nostanut ja niihän mä menin ja nostin. Ekalla yrityksellä tuli 62,5kg ja tokalla 65kg, mikä on sekin henkilökohtainen ennätykseni tämän painoisena. Vikaan yritykseen laitettiin 67,5kiloa ja se jäi tällä kertaa yritykseksi. Se kuitenkin nousi rinnalta, mutta kuoli sitten puoleen väliin nostoa... joten ehkä sekin sitten ensi kisoissa tulee.
Penkin jälkeen lähdettiin lämmittelemään mavea ja olin tässä vaiheessa jo aika poikki. Mave on aina ollut mulle hankalin ja niin se oli tälläkin kertaa. Laitettiin ekaan nostoon 125kg ja se nousi helposti, tokaan laitettiin 132,5kg, mikä nousi mulla lokakuussa Helsingin aluemestaruuskisoissa (63-kiloisissa). Noston aikana mulla petti tasapaino ja tanko vei mukanaan eteen. Laitettiin vikaan yritkseen samat painot ja ylöshän se tuli, mutta ei todellakaan helposti. Ilmeisesti loppuojennuksessa paino tuli pikkasen alaspäin ja sain kaksi punaista valoa, eli nosto oli hylätty. Mavesta tulokseksi jäi siis 125kg. Kahden hylätyn maven jälkeen paineet purkatui ja pieni itku siinä tuli, osittain pettymyksestä ja osittain helpotuksesta. Hetken nyyhkyttelyn jälkeen ihmettelin, että mitä mä oikeen itken. 125kg on mulle ennätys tämän painoisena, mulla oli vaan ihan liian kovat odotukset itselleni. Yhteistulokseksi tuli siis 302,5 kiloa, millä ylsin hopealle!
Hävisin Satu Sakolle, hallitsevalle pohjoismaiden- ja maailmanmestarille. Satu on aivan mielettömän kova muija, edellä mainittujen mestaruuksien lisäksi hänellä on tämän hetkinen Suomen ennätys penkkipunnerruksesta sekä maastavedosta. Kyllä tälle voimanaiselle kehtaa hävitäkkin. Vaikka Satu mun pahin vastus onkin, niin siitä huolimatta on kyllä pakko nostaa hattua hänelle. On mielettömän hienoa, että meillä täällä Suomessa on näin kovia naisnostajia. Backstagella tuli huomattua muutenkin, että raaka voimanosto on nyt nousussa ja ihan mielettömiä naisia on tämän lajin pariin löytänyt. Voin kertoa, että tulevaisuudessa taso tulee olemaan huikea ja ennätykset tulevat paukkumaan! Nostolavan takana oli muutenkin todella hvä ilmapiiri ja kyllä noi mun kilpasiskot motivoi mua ihan järjettömän paljon.
"Women should empower each other instead of being jealous of one another"
Suuret onnittelut myös mun tiimikaverille Hannalle, joka voitti N23 sarjan 52-kilosten SM kultaa, Tarmon naiset jyrää!
Kaiken kaikkiaan kisat oli todella hyvin järjestetty ja oli kiva päästä isomman luokan kisoihin kilpailemaan. Kisakokemuksena tää oli todella hyvä ja tästä ei voi kuin jatkaa vain kovempaa eteenpäin. Painonpudotuksen jälkeen on ruoka maistunu ehkä vähän liiankin hyvin, heh. Viikon maltoin pitää kokonaan treeneistä taukoa ja se kyllä teki todella hyvää niin kropalle kuin mielellekin. Eilen kuitenkin aloitin uuden punttiohjelman ja mulla on nyt motivaatiota vaikka muille jakaa. Ruokaa koneeseen ja rauta liikkumaan!
♥Miia
